Kävin tyttöjen kanssa lemmikkieläinexpossa. En voinut ymmärtää miksi ihmiset tuovat kissansa muiden kissojen riviin, jotta kissat voivat nukkua päivän pienessä häkissään (eikä mielestäni monetkaan kissoja juurikaan katsoneet). Jotain yhteisöllisyyttä tässä kuitenkin oli, mielestäni kissojen omistajien kesken ilman kissojaan. Mielenkiintoisinta expossa oli koirien agility-taitokisat. Koirat olivat todella nopeita ja tuskin ehdin pitää katsetta mukana kun rata oli jo suoritettu. Hassuinta mitä kuulin oli, että kaneille on myös omia agilitykisoja. Onnistuin innoissani toheloimaan kanin agilityesteitä alas ja 12-vuotias siskontyttö veti minua vähin äänin paikalta pois.
Eniten tietysti jäivät mieleen fretit, joita pääsi silittelemään. Tästä tuli mieleen japanilaisten kehittämät kahvilat, joissa latten lisäksi voi saada käyttöönsä kissan. Vähän samaan tapaan kuin sanomalehden. Kun lähdet, palautat kissan kassalle. Mikä loistava idea. Olen itsekin joskus haaveillut lemmikistä, mutta laiskuus ja realismi on voittanut. Lemmikki tunniksi sopisi loistavasti niille, jotka pitävät eläimistä, mutta eivät halua niiden mukana tuomaa vastuuta. Tutkimuksen mukaanhan lemmikit poistavat stressiä. Niitä on kiva silitellä, ne ovat pehmeitä ja tuovat iloa. Kissakahvilat Suomeen! Mikä sopisi paremmin poistamaan meille ominaista kylmää, pimeää ja depressiota. Älkääkä vain sanoko, että tämäkin idea kuolee terveys- ja sairauslautakunnan direktiiveihin hygieniasta, turvallisuudesta ja bakteerikannoista.
